Eilinen karkkihoito taisi tepsiä; tänään on ollut jo paljon parempi päivä.
Sen tietää mm. siitä, että heräämisen jälkeen ei jaksa vain olla ja levätä, vaikka toisaalta tietää, että
nyt jos koskaan pitäisi malttaa olla rauhassa. On uskomatonta miten kolmen lapsen ja
kahden kissan kanssa paikat alkavat kahdessa päivässä muistuttaa kaatopaikkaa!
Niinpä löysin itseni heilumassa hikipäässä imurin kanssa ja siinä samassa tuli vähän
siirreltyä tavaroita paikasta toiseen. Nyt istun sitten sormet ja varpaat ristissä ja toivon,
ettei flunssa suutu pienestä ympäristön kohennuksesta.
Vuokra-asunnon sisustaminen ja laittaminen itselle mieleiseksi ilman rahaa on
kohtalaisen haastavaa! Olenkin tänään
pohtinut blogin alkuaikoja jotka (uskomatonta kyllä) juontavat juurensa jonnekin viiden vuoden taakse.
Asutimme silloin koko perheenä pientä puutaloa, jota rakastin kovasti!
Tykkäsin sisustaa ja väkerrellä kaikenlaista. Kun jouduimme työn takia muuttamaan
toiselle paikkakunnalle, alkoi projekti "unelmatalon metsästys". Se oli stressaavaa aikaa,
monella tavalla!
Unelman etsiminen päättyi lopulta avioeroon ja jonkinlaiseen henkilökohtaiseen konkurssiin
elämän useilla eri osa-alueilla. En ole asiasta kovin blogissa kertoillut, mutta viimeiset
vuodet ovat olleet henkisesti äärimmäisen raskasta aikaa!
Välillä olen miettinyt kuinka ihmiset ylipäänsä voivat selvitä tällaisista
asioista hengissä?
Tänään tavaroita kannellessani ja katsellessani ympärilleni mietin, kuinka kaukana kaikki on
siitä, mistä joskus unelmoin. Silti lopultakin näiden vuosien jälkeen voin sanoa,
että olen onnellinen! Ehkäpä tasapainoisempi kuin koskaan.
Tapetit on väärän väriset ja vuokra-asunnostamme puuttuu suunnilleen kaikki
mistä joskus haaveilin, mutta vihdoin näiden vuosien jälkeen sisältä on alkanut nousta
uusia haaveita. Tällä kertaa aika nöyriä sellaisia.
Niinpä päätin iloita tänään siitä mitä minulla on, ja antaa tilaa pitkästä aikaa myös haaveille.
Suloista sunnuntaita <3
Ps. Arvontaan voi vielä osallistua tämän ja huomisen päivän ajan