keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Hiljaa hyvä tulee

Ai että mä rakastan näitä hitaita aamuja! 

Oli aikaa keittää munakin ylikypsäksi ;) 


Sulolla on täysi työ vahtia tuota pakkasta, joka ei tunnu hellittävän ei sitten millään!


Aamupalaa tuhotessani pohdiskelen tulevaa. Aika alkaa olla kypsä muutosten tuulille, ja nyt näyttääkin siltä, että tämä Kajaani jää meidän osalta taakse kesään mennessä. 
Näihin suunnitelmiin tosin pätee se sama ohje kuin aamuihin;

Hiljaa hyvä tulee...

Mukavaa keskiviikkoa!


maanantai 20. tammikuuta 2014

Aika fresh ja viilee

Hurrrrr...

Että voikin olla kylmä! 
Ulkona on kylmä, ja dieetti aiheuttanee sen, että kylmän vaikutukset tuntuu vielä maksimoituvan tässä kropassa. Viime yönä piti tuplapeiton lisäksi kaivaa vielä lisäpeittoa että sai itsensä lämpimäksi.

Muuten on aika fresh olo! 
Kiloja ei montaa ole vielä karissut, mutta älytön pöhö alkaa jo hävitä naamalta 
ja tuolta keskivartalon seutuvilta.


 Olen aika ylpeä itsestäni, että olen päässyt tänne saakka (yli 2 viikkoa nyt) ilman minkäänlaisia repsahduksia tai ylitsepääsemättömiä mielitekoja.



Ulkona on kaunista, mutta kauaa tuolla -25 asteen pakkasessa ei jaksa kerrallaan olla.
Niinpä tänään käytiin kuluttamassa aikaa Onnelin ja Annelin parissa.
Melkein tuli kesää ikävä <3 


Kaunista viikko ystävät <3

keskiviikko 15. tammikuuta 2014

Taivaslaulu

Minua pyydettiin kertomaan mitä tykkäsin Pauliina Rauhalan kirjasta Taivaslaulu.

Luin kirjan kuluneen kahden vuorokauden sisällä, ja täytyy sanoa, että tässä tilanteessa olen lähes sanaton. Kirjaa lukiessa tunsin NIIN voimakkaita, todellisia ja kipeitäkin tunteita, etten oikein osaa pukea niitä sanoiksi. En ehkä haluakkaan.

Äärimmäisen kaunis, äärimmäisen koskettava, äärimmäisen rehellinen, Äärimmäisen taiten kirjoitettu.

Yksi vaikuttavimmista lukukokemuksista koskaan. 




Vaikka oma taustani ei nouse lestadiolaisuudesta, voin samaistua kertomuksen Viljaan, koska olen itsekin käynyt läpi synnytyksen jälkeisen masennuksen ja sen helvetin, joka liittyy riittämättömyyteen, oman minän katoamiseen ja yhteiskunnan ja yhteisön asettamiin paineisiin. Uskon, että jokainen meistä äideistä jossain määrin on. 
Niinpä ainakin minussa kirja herätti niin syviä tunteita, että monta kertaa jouduin
kokoamaan itseni jatkaakseni lukemista.

Taivaslaulu oli myös kielellisesti äärimmäisen kaunista ja oivaltavaa tekstiä. 
Erityisesti nautin, miten lukuisat lainaukset oli taitavasti punottu osaksi tekstiä ja tarinaa.
Kirja täynnä metaforia ja symboliikkaa.

Taas Siion kiittää ja riemuitsee, kun armon taivas on täällä. En jaksa yhtyä loppulauluun. Naiselta vaaditaan paljon. Synnyttämällä taivaaseen, mietin, vaikka tiedän, ettei se kirjaimellisesti niin mene, sillä synnyttämisen lisäksi tarvitaan myös usko. Tai uskon lisäksi synnyttäminen. Mutta ilman synnyttämistä ei ole taivaaseen menemistä, tai ainakin pitää ehtiä tehdä vilpitön parannus ennen kuolemaa. Minulla on raskas olo. Miksi toiset saavat synnyttää inhimillisesti parin kolmen vuoden välein, kun taas toiset saavat vauvan joka vuosi? Olen ollut naimisissa kuusi ja puoli vuotta ja raskaana viisi kertaa, joista yksi meni puolenvälin jälkeen kesken, eikä minulla ole lainkaan toivoa, että jaksaisin seuraavat viisitoista vuotta. Kyllä se menee äkkiä ohi, sanovat vanhat perheenäidit, jotka ovat oman kiirastulensa kestäneet.

Ai niin, ja ettei tärkein unohtuisi...

Taivaslaulu oli myös äärettömän kaunis rakkaustarina!

Tämä kirja on pakko lukea uudestaan.




tiistai 14. tammikuuta 2014

Aurinko, aurinko kanaa paistaa...

Aurinkoinen moikka täältä pakkasten keskeltä!

Jokapaikassa nyt hehkutetaan tätä talvea ja lunta, vaikka mulle olisi kyllä sopinut sekin, että maa olis ollut sula kesään saakka, autoa ei tartteis kaivaa metristen lumikinosten alta, lenkillä ei olis tarttennu liukastella ja ulos olis voinut mennä lenkkeilemään ilman että nenää kivistää ja posket tippuu matkalle.

Vaikka ulkona tällä hetkellä on minun mielestäni AIVAN liian kylmä, on positiivista se, että AURINKO on taas suvainnut näyttäytyä! Tyttökin tuumasi, että eihän siellä ulkona äiti VOI olla kylmä, siellähän paistaa aurinko! 

En tiedä johtuneeko auringosta vai uudesta ruokavaliosta, mutta tuntuu kuin tässä pikkuhiljaa heräisi taas eloon pitkän kaamoksen jälkeen. Lähikaupasta oli ihan pakko kantaa kotiin myös lisää aurinkoa tulppaanien muodossa. Niiden loisteessa istuttiin eilen iltaa "akkaporukalla". 
Kahdeksanhan meitä oli, ja tarjolla dieettiperheessä tietysti: salaattia. 
Vieraita hemmottelin ihan sellasella "oikealla" kanasalaatilla.
Oma annos oli tietysti jääkaapissa tarkkaan punnittuna ja vailla mitään punaista taikka rasvaisia juustoja ;)

Tuo keittiövaaka, se on meillä nykyisin aina pöydänkulmalla ja on näköjään päässyt näihinkin kuviin...
Se on nykyisin mun paras (muttei onneksi ainoa) kaveri.










Aurinkoa viikkoosi!!!



sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Joulukrapula

Tänään lähti sitten viimeinenkin ripaus joulusta, kun kuusi lennätettiin parvekkeelta alas.
Täytyy sanoa, että jo oli aikakin! Kaveri nimittäin tipautti kaikki neulasensa ilmalennon aikana ja oli aika surkuhupaisa näky roskakatoksen vieressä :D 

Nyt sitten yritän keksiä millä tuon tyhjän nurkkauksen täyttäisin! 
Mikään ei miellytä silmää eikä ole mahdollisuutta hankkia mitään uuttakaan. 
Blääh! 

Tänään olen taas jotenkin totaalisen kyllästynyt tähän kerrostaloasumiseen ja ruskeisiin seiniin...
Kyllästynyt siihen, ettei voi vain ottaa ja maalata kaikkea valkoiseksi.
Sitä nyt kaipaisin.

Yritän kahlata kirjapinoa läpi ja löytää jotain inspiroivaa kun tuo toinen katsoo Karvakamuja.




Noh, onneksi kevät tulee ja valon määrä lisääntyy.

Tää on varmaan vaan tällanen joulukrapula!


keskiviikko 8. tammikuuta 2014

Valopilkku

3. päivä Superdieettiä takana ja olo on aika huikea! Itsekuri on pitänyt syömisten suhteen ja ohan se hieno tunne kun pylly ja reidet on pitkästä aikaa taas ihan tulessa ;)
Eilen tuli koskattua kuntosali, ja lenkkeilyäkin on tullut nyt 150 min yhteensä. 
Näin tammikuussa miltei jokatoinen tuntuu olevan jollain dieetillä, ja tämä nyt kyllä tuntuu mulle
aika sopivalta... edellyttäen tietysti että niitä tuloksiakin alkaa jossain vaiheessa tulemaan :D 

No mutta on täällä ehditty vähän muutakin kuin paistaa kanaa ja kasviksia. (Tiukan ruokavalion noudattaminen vie muuten yllättävän paljon aikaa! )
Joulun raivaustyöt jatkuivat, ja tällä kertaa lähtivät enimmät jouluvalot.

Joulutähden tilalle, joka on roikkunut olohuoneessa vanhaa saunanovea vasten, oli pakko saada jokin muu valonlähde pimeään nurkkasoppeen.
Varastoista ei oikeastaan löytynyt muuta kuin muutama pöytä- tai kattolamppu,
ja päädyin lopulta pieneen Rie Elise Larsenin kattolamppuun joka on itseasiassa ihan söpö huolettomasti roikkuessaan :)

Voimia loppuviikkoon ja tsemppiä muillekin laihisprojektin aloittaneille!!!

...Ja rutkasti itsekuria!


sunnuntai 5. tammikuuta 2014

Tääää ilta on, viiimeineen...

Huomenna alkaa mun superdietti.
Jutan ohjeilla mennään!

Koko alkuvuoden oon keventänyt, ja huomenna se sit alkaa totaalisesti.
Liikunnan osuus mietityttää enemmän kuin ruokavalio.

Vikana ateriana tänään kaikkea sitä kaapista, mitä ei saa huomenna syödä:
nakkia, perunasalaattia ja salaattia fetajuustolla.
Huomenna sitten salaatit ilman juustoja.


Jääkaapin oveen liimasin tsemppikuvan:


... se on siis tuo oikeanpuoleinen jossa olen sellaisissa mitoissa, että vieläkin viihtyisin!

Energistä alkuviikkoa!!!


lauantai 4. tammikuuta 2014

Joulun viimerippeet

Onpa ihan huippua, että blogiin on taas tupsahtanut uusia lukijoita! Oon teistä jokaisesta NIIN iloinen :)

Tervetuloa mukaan matkalle vuoteen 2014.

Viimeisiä joulunrippeitä viedään... Tänään tuli tunne, että enimmät tontut ja possut on raivattava laatikoihin odottamaan ensi vuotta. Olohuoneen sohva sai keväisemmän peitteen ja kynttilät vaihtuivat valkoisiin.
Kuusi sai vielä jäädä (kun on ollut niin kiltisti eikä liiemmin karistellut) ja kynttilät palavat edelleen tuoden tunnelmaa. Viimeinen amarylliskin alkoi puskemaan uutta vartta! 
Fiilis on siis vielä aikalailla kuin lomalaisella ikään:
mukissa aamukahvit illansuussa ja kädessä Eve Hietamiehen Tarhapäivä.




Joululoma meni kokonaan ilman kirjoja, kun odottelin Suomalaisen tammialea ja 
lukuoptiota äidille joululahjaksi ostamaani Taivaslauluun.
Tarhapäivä sopii mukavasti luettavaksi leikki-ikäisten vanhemmille!

Superdieettiin laskeutuminen on alkanut kohtuullisen mukavasti. 
Huomenna se sitten alkaa, ihan aikuisten oikeasti!

Tänään vielä viimeiset joulunamut kippoon (ja kipon kautta suuhun) sekä yksi punaviinillä terästetty glögi.
Täytyyhän namut tuhota kun saatiin ne kiitokseksi ystäväperheeltä jolle lainasimme vaunuja
loman ajaksi. Perheen isältä on muuten ilmestynyt hiljattain sinkku, jota kannattaa kans käydä
fanittamassa :) Oli tänään ensisoitossa ainakin Voicella, eli radiostakin tätä voi bongailla!

"klik"


Leppoisaa LAUANTAI -iltaa!

(Menikö se nyt oikein?)

perjantai 3. tammikuuta 2014

Hei, musta on tullut pullukka

Nyt tulee painopostaus... painavaa (läski)asiaa!

Eikö se niin mene, että vuoden vaihtuessa annetaan lupauksia siitä, miten aloitetaan uusi elämä ilman herkkuja, säännöllinen liikunta ja kaivetaan kaapista taas esiin se uusi, parempi minä.
Tänään sorrun samaan. 
Tuntuu, että nyt tämä vain riittää tämä plösöily.
Itseasiassa on tuntunut jo pari päivää, mutta nyt sen saan tänne kakistettua.

Siispä hiukan historiaa niille jotka eivät sitä tunne:

Olen aina ollut hoikka. Välillä jopa LAIHA. Liiankin  laiha. 
Kun meitä siskoksia oli kaksi, sanottiin aina, että minä olin se "linnunluinen" ja sisko, joka aina oli isompikokoinen, oli "isoluinen". 
Neljä vuotta sitten jokin napsahti. En tiedä syyttäisinkö ikää, aineenvaihduntaa vai aviollisia ongelmia 
& niistä seurannutta eroa, mutta yhtä kaikki, minusta tuli tunnesyöjä.

Uuden vuoden aattona tajusin, että roolit myös siskon kanssa olivat muuttuneet.
Isoluisesta (se teoria voitaneen jo unohtaa...) siskosta olikin yhtäkkiä kuoriutunut linnunluu ja minusta 
melkoinen tonnikeiju. KÄÄK!
Milloin tässä näin kävi?

Heräsin todellisuuteen. Jotain on nyt oikeasti tehtävä, ja niinpä operaatio " kesäksi rantakuntoon" alkoi eilen. Myönnän, viimeisten vuosien aikana se on alkanut monta kertaa aiemminkin niinkuin varmasti useilla meistä, mutta nyt sen on PAKKO onnistua.
Raivo on aikalailla valtava ja Jutta saa luvan kannustaa superdietteineen.
Tämä laumasielu tarttee PALJON vertaistukea ja silmälaput kauppaan!


Kuntosalijäsenyyksiin mulla ei tällä hetkellä ole varaa, joten kahvakuula on kaivettu kaapinperältä ja
lisäksi meinaan alkaa päivittäin lankuttamaan.

Facebookissa pyöriikin kiva haaste, jonka tänään aloitin:

Day 1 - 20 seconds
Day 2 - 20 seconds
Day 3 - 30 seconds
Day 4 - 30 seconds
Day 5 - 40 seconds
Day 6 - REST
Day 7 - 45 seconds
Day 8 - 45 seconds
Day 9 - 60 seconds
Day 10 - 60 seconds
Day 11 - 60 seconds
Day 12 - 90 seconds
Day 13 - REST
Day 14 - 90 seconds
Day 15 - 90 seconds
Day 16 - 120 seconds
Day 17 - 120 seconds
Day 18 - 150 seconds
Day 19 - REST
Day 20 - 150 seconds
Day 21 - 150 seconds
Day 22 - 180 seconds
Day 23 - 180 seconds
Day 24 - 210 seconds
Day 25 - 210 seconds
Day 26 - REST
Day 27 - 240 seconds
Day 28 - 240 seconds
Day 29 - 270 seconds
Day 30 - PLANK FOR AS LONG AS POSSIBLE!!


Alku on kyllin helppo ettei kynnys ole liian korkea. Katotaan missä vaiheessa pääsee itku!

Oletteko te tehneet uudenvuoden lupauksia?


keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Uusi vuosi, vanhat kujeet!

Ihanaa uutta vuotta 2014 murut!
 
Me ollaan oltu reissussa ja sen myötä blogihiljaisuudessa koko loppuvuosi, mutta nyt viedään viimeistä iltaa siskonperheen luona. Talonväki on jo laskeutunut "arkirytmiin" joten jäi pieni hetki päivittää kuulumisia myös tänne.
 
 
Uusi vuosi sujui perinteisissä merkeissä: Paljon ystäviä, paljon hyvää ruokaa ja lukematon joukko teini-ikäisiä poikia jotka ilahduttivat meitä paukuillaan!
Tästä pitää nyt ottaa kaikki irti, kun on omat paukkupojat!
ja kyllä me siskon kanssa otettiinkin!
 
...vaikka itse polteltiin maltillisesti sädetikkuja...
 



 
 
Ihan vähän vaan pelotti, ja se näkyy kuvista... :D
 
Huomenna matkataan kohti kotia ja arkea...
 
Mukavaa perjantaipäivää kaikille teille! Aika moni on jo varmasti työnsä aloittanut.