maanantai 30. marraskuuta 2015

Jotain niin oikeaa

Lämmin kiitos onnen jakaneille!

Niin siinä tosiaan sitten kävi, että silloin kun vähiten odotin, löysi minut ihminen, jota eniten odotin. Kaikki on käynyt niin nopeasti, että olen ihan pyörällä päästäni. Silti kaikki tuntuu kovin tutulta ja Juha Tapion sanoin "oikealta". En melkein enää uskonut, että näin voisi käydä. Että maailmassa voisi vielä olla mies, joka näkee asioita tavalla, joka tekee minuun enemmän kuin suuren vaikutuksen. 

Yksinhuoltajan elämää eläneet tietävät, ettei siihen kuvioon ole helppo löytää ketään. Kahden menneisyyden ja nykyisyyden kohtaaminen ei ole aivan mutkatonta. On suurta onnea löytää joku, joka haluaa nähdä sen eteen vaivaa, ja omalla olemisellaan tehdä kaiken hieman helpommaksi. 

Täällä me jatketaan ihmettelyä :) 

Huomenna on jo joulukuu!

https://www.youtube.com/watch?v=wcyw-jLnMGA



keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Onnellinen


Tiiättekö, kun mua on potkaissut onni!

Onni, se on se syy, miksi en ole paljon ehtinyt blogia päivitellä (enkä paljon muutakaan). 
Olen vain ollut ja ihmetellyt, että voiko näin oikeasti käydä vielä tässä elämässä!?!

Samalla olen miettinyt blogin tarkoitusta ja tarvetta elämässä. 

Haluanko jakaa onnen, 
vai tästä eteenpäin ihan vain nauttia elämästä omassa pienessä maailmassani. 

Syksyn harmaus on tuntunut keväältä, ja ihan kohta on jo joulu. 
Ehkä paras joulu ikinä.

Avattiin se tyttären kanssa torilla viime sunnuntaina. Ihan eri tunnelmissa kuin viime vuonna.
Olen onnellinen!



torstai 15. lokakuuta 2015

Kyllä maalla on mukavaa!

Kesä on vaihtunut nyt sitten lopullisesti syksyksi.Yllättäen miekin sain ihan kokonaisen syysloman! Täällä on nyt pian viikko löysäilty, ja täytyy sanoa, että tuli kyllä tarpeeseen tämä aika työntäyteisen ja rankan syksyn jälkeen. Uuden työn lisäksi olen sairastanut nyt seitsemän viikkoa tosi sitkeää flunssaa, joka ei oikein vieläkään ota kokonaan talttuakseen. Bloginkin kirjoitus on ollut tauolla, kun en ole oikein muuta jaksanut kuin käydä töissä ja nukkua. Parempaan päin on suunta kuitenkin kokoajan, että josko tämä joskus tästä!

Loman alussa suunnattiin heti Kainuuseen mummolaan kaikkien lasten kanssa, koska mummo, elikkäs oma äitini juhli viikonloppuna kuuskymppisiään. Oli ihanaa päästä maaseudun rauhaan sukulaisten pariin ja tavata myös siskoa perheineen pitkästä aikaa. Juhlat onnistuivat ihan yli odotusten, ja kun juhlahulinat saatiin pois alta, jäätiin vielä muutamiksi päiviksi nauttimaan syksystä luonnon helmaan.





On aika huippua, että vanhemmat vielä jaksavat pitää tällaista paikkaa, jossa saadaan nauttia lomalla luonnon rauhasta, ja jossa lapsetkin viihtyvät! Rantasaunaa, joka lämpiää joka ilta, ei voita mikään! Vanhin poika viihtyy taas tuntitolkulla kalastellen ja rannassa puuhaillen.







Vintiltä kaivettiin siskon kanssa lapsuuden nukketeatteri ja Hotelli-peli, joista riitti hauskaa pienemmille tytöille.











Olettekos te muut ehtineet syyslomailemaan?


Itse palasin tiistaina kotiin, tyttö jäi vielä mummolaan sukulaisten pariin. Pari päivää olen ehtinyt nyt sitten rauhassa tehdä opintoja, ja jonkinlaista lomaa kai se on tämäkin... 

Maanantaina sitten taas palataan arkeen :)



perjantai 18. syyskuuta 2015

Pissapaperiteline

Heippa mussukat! Hengissä edelleen! Ihan järkyttävä kolmen viikon sairasteluputki takana, eikä ole kyllä käynyt mielen vieressäkään blogin päivitys kun energiaa on ollut tuskin näiden "pakollisten" kuvioiden pyörittämiseen. Tänään kuitenkin koiran pissatuslenkillä ihmettelin katkokävelyä harjoittavaa lastenvaunujen työntäjää, kunnes tajusin, että se kuvasi joka toisen askeleensa. Oudosti tuli teitä ja blogia ikävä :D

Kaksi viikkoa olin sairaslomalla, kun jäätävä hengitystieinfektio iski päälle kuumeineen kaikkineen. Tämä viikko on ollut jo suht normaali lukuunottamatta öisiä yskimissessioita. Jospa elämä tästä kuitenkin pikkuhiljaa palautuisi uomiinsa. Sen verran oli jo sitä ylimääräistä virtaakin, että varasin kirppispaikan sunnuntaille. Tiedossa siis kaappien putsausta ja hinnoittelua viikonlopulle. Kirppistä varatessa tietty sitten tuli vilkaistua myös tämänhetkistä tarjontaa. Mukaan tarttui tällainen aika söpö härveli. Hintalapun mukaan piirustuspaperiteline, mutta meillä se sai pissapaperitelineen viran. Jos se on puuta ja turkoosi, sitä EI voi vastustaa!







Ehkäpä tämä sitten joskus löytää tiensä pikkuneidin koulupöydälle ja piirustuspaperitarpeisiin... 

Mukavaa viikonloppua <3



keskiviikko 12. elokuuta 2015

Yhteisöllisyys rules

Tällä kertaa ajattelin kirjoittaa hiukan yhteisöllisyydestä. Olen asiaa pohtinut oikeastaan koko aikuisen elämäni ajan. Olen luonteeltani sosiaalinen ja avoin, joten yhteisöllisyys on mulle itselleni luonteva ja mieleinen elämäntapa. 

Lapsuus Helsingin kerrostaloissa oli yhteisöllinen. Meillä oli tapana keksiä kivoja pihatekemisiä,. Itseasiassa kun oltiin kaikki alle kouluikäisiä, niin vanhemmilla oli tapahtumien järjestämisessä iso osuus. Milloin maalattiin helteellä ulkoseiniin kiinnitettyihin suuriin paperiarkkeihin, milloin hiihdettiin kilpaa ja noustiin lumesta rakennetuille palkintopalleille saamaan viilipurkin kansista askarrellut mitallit. Muistan lapsuuden onnellisena ja tapahtumarikkaana vaikka meillä ei matkusteltu taikka harrastettu kalliisti.

Oman aikuisen elämäni yhteisöllisintä aikaa oli niin ikään omien poikien pikkulapsi-ikä, kun asuimme "opiskelijakommuunissa". Pihapiirissä, jossa oli kymmeniä lapsiperheitä vallitsi ihan uskomaton ja käsinkosketeltava yhteisöllisyys! Noista naapureista on jäänyt elämänvarrelle useita pysyviä ystävyyssuhteita, joista osan kanssa ollaan edelleen tekemisissä, jos ei nyt ihan päivittäin, niin ainakin viikoittain. 

Tuosta ajasta sitten siirryttiin omakotitaloasumiseen. Elämä oli edelleen ystävien ympäröimää, mutta monesti kaipasin sitä, että kun menin pihalle, aina siellä oli joku jonka kanssa sai vaihtaa päivän kuulumiset. Eron aikoihin ikävöin erityisesti tuohon menneeseen, onnelliseen elämänvaiheeseen Joensuussa. Eräänä yönä näin untakin, että palasin noihin aikoihin. Aamulla mietin mielessäni, että en koskaan oikeasti voisi päästä takaisin Joensuuhun ja noihin aikoihin tai tunnelmiin. 

Joku voisi ajatella, että elämän konkurssista kärsii lopun ikäänsä. Tänä kesänä olen kuitenkin herännyt huomaamaan, kuinka paljon hyvää olen saanut viime vuosina! Tällä hetkellä asun taas opiskelija talonyhtiössä. Vaatimattomasti, mutta olen nauttinut suunnattomasti siitä yhteydestä mikä täälläkin vallitsee! Keskiviikkoisin me saunotaan yhdessä, kun lapsi on kipeä tulee naapuri silmät ristissä kahvikupin kanssa valvomaan sängyn viereen, että pääsen apteekkiin. Kissoja hoidetaan puolin ja toisin lomamatkojen aikana, iltaisin käydään lenkillä ja istutaan pihamaalla ihan muuten vaan. Välillä pelataan krokettia ja mölkkyä illat pitkät, ja järjestetään teemailtoja ruuan ympärille vuoronperään kunkin kotona.  Viime lauantaina vietettiin yhden naapurin kandityön valmistumista, ja postauksen kuvat ovat noista juhlista. Aina on syytä juhlaan!

Viikko sitten aloitin työt samassa pihapiirissä, jossa asuimme kun lapset olivat pieniä. Samassa päiväkodissa, jossa Viljami aloitti päiväkotitaipaleensa oman kodin ikkunan alla. Kun aamulla ajoin parkkiin, pääsi minulta itku. Olin onnellinen. Rahallisesta tilanteestamme huolimatta olen äärettömän rikas!!!









torstai 23. heinäkuuta 2015

Pöydän uusi pinta

Pitkästä aikaa taas sisustukseen ja tuunaamiseen liittyvää juttua! Pilvisenä kesäpäivänä on aikaa tutustua vaikkapa Jeanne d' Arc living Vintage Paint - maaleihin. Meillä on ollut jo vuosikaudet House Doctorin pöytä, joka on toiminut milloin työpöytänä, milloin muussa käytössä, mutta kun muutin kerrostaloon tyttären kanssa, siitä tuli meille ruokapöytä. Ruokapöydän pitää ehdottomasti olla mielestäni valkea, ja niinpä aina tasaisin väliajoin olen mietiskellyt pöydän maalaamista. Intialainen puulevy on kuitenkin ollut itsessään niin kaunis, etten ole raaskinut sitä maalilla peittää.

Eilen kuitenkin vihdoin tartuin Sarustiikassa käydessäni kalkkimaalipurkkiin ja päätin kokeilla sitä ruokapöydän maalaamiseen. Päivä on mennytkin kivasti pintoja sutiessa. Maali on ihanaa! Myyjä lupaili puolen tunnin kuivamisaikoja maalauskertojen välillä, mutta kyllä tässä kolmessa kerroksessa on useampi tunti vierähtänyt. Lopputulos kuitenkin ratkaisee :)

Maali jää täysin mattapintaiseksi ja "kalkkiseksi", ja siksi käyttöesine vaatii päälleen vielä useamman kerroksen vahaa, jotta pinnasta saadaan kosteutta paremmin kestävä. Nähtäväksi jää, kuinka arka pinta on ruokapöytäkäytössä. 



Sävynä Natural White





Kolme kerrosta maalia riittänee, mutta ilta kuluu varmasti rattoisasti vahatessa. Myyjä muuten lupaili maalin pysyvän kaikilla pinnoilla. Jopa kankaalla! Maalin ja vahan avulla vanhan tuolin kangasosiin oli tehty pintakäsittely, joka muistutti nahkajäljitelmää. Nyt vain sitten miettimään mitä tuolla loppupurkilla tekisi :)



tiistai 21. heinäkuuta 2015

Punkkisota

No olisihan se pitänyt arvata, että kirmailu kesäisessä ruohikossa  päättyy taisteluun punkkeja vastaan ennemmin tai myöhemmin! Aamulla luulin lapsen tallanneen ylisuureen ylikypsään mustikkaan olohuoneen lattialla, mutta kun hieraisin aamurähmäisiä silmiäni, paljastuikin tuon kirjaimellisesti räjähtäneen  mustikan alta useampi pari yhäkin sätkiviä jalkoja. Kyllä, se oli PUNKKI!!! Vieläpä ilmeisimmin hyvin syönyt, joka oli ateriointinsa lopuksi irroittanut itsensä uhrista, taikka tullut väkivalloin irti revityksi uhrinsa toimesta, mutta siinä se sätki sisukset pihalla ja karmeana! 

Ja minä tottavie vihaan punkkeja! Neuroottisena kävin ensin läpi itseni, sitten tytön ja lopulta kaikki kotieläimet. Todennäköisin uhrihan oli koiranpentu, mutta tiheän tumman kiharakarvan seasta puremajälki tuntui mahdottomalta löytää. Löytämättä se olisi varmasti jäänytkin, ellei puremakohdassa (tai ainakin oletetussa sellaisessa) olisi nyt mojovaa pattia. Patin läheisyydestä löytyi myös toinen onnen onkija, joka Luojankiitos oli vasta ehtinyt kiinnittyä. Kovin oli laihaa poikaa vielä siinä vaiheessa, ja kun keräsin rohkeuteni, niin laihaksi pojaksi jäi!

Meidän ostoslistalla on huomenna punkkipanta! Vieläkin puistattaa. Ovat kuulema rannikolla lapsillakin arkipäivää, mutta nämä olivat tarpeeksi meidän perheeseen. Se, ettei koira nuku sängyssä oli hyvä valinta! Ja nyt me saatiin lisää tahtoa pysyä siinä päätöksessä, vaikka tuo norppaa imitoiva vesipeto onkin niin kainaloon rutistettavan suloinen <3







keskiviikko 15. heinäkuuta 2015

Kesää etsimässä

Tiedättekö sen ilmiön, kun vasta vauvan saanut äiti ei muusta puhukaan kuin siitä pienestä kääröstä joka mullisti elämän ja siitä, millaista kakkaa se suoltaa milloinkin tulemaan... Naurattaahan se, ja ärsyttääkin, mutta olo on tällä hetkellä juurikin sen kaltainen! Tänään tehtiin ensimäinen retki harjulle. Aurinkokin suostui hetken meidän menoa vilkaisemaan, vaikka muuten nämä kesäsäät ovat olleet aivan ala-arvoiset, kuten vaatetuksesta näkyy! 

Alkumatkan lapsi valitti, että on kylmä. Oikeasti! Välikausihaalarissa! Onneksi juoksu ja paikoitellen pilkahdellut aurinko tekivät tehtävänsä. Rusketuksesta (HUOH!) näillä leveyksillä on kuitenkin turha haaveilla... Ehkä sitten ensi kesänä.













tiistai 14. heinäkuuta 2015

Frida tuli taloon

Terkut täältä mammalomalta! Meidän arki koostuu nyt vauvan tuoksusta, pahalle haisevasta ruuasta ja pissilenkeistä. Sydämemme on valloittanut kahdeksan viikkoa vanha Frida-neiti joka kotiutui meille sunnuntaina. Voi kuinka paljon me jo neitiä rakastetaan! Koira tuntuu alun tutustelujen jälkeen tosi omalta! Me on tehty hyvä valinta!

Frida on Espanjanvesikoira ja kasvaa lopulta keskikokoiseksi. Olen aivan hurmaantunut rodun iloisesta, avoimesta luonteesta ja nyt jo pienen pennun kanssa sujuvat surutta monenlaiset menot. Tänään aamulla me tytöt startattiin aamu kampaajalta, jossa mammaa kammattiin ja pikkutytöt saivat muuten hyvää kohtelua osakseen. Frida pentumaiseen tapaan lähinnä nukkui onnensa ohi. Mutta mikäpä siinä nukkuessa kun on niin komeat kiharat ja kaunis väri omasta takaa ;) 












Loppupäivä taitaakin sit mennä voimia keräillessä. Vauvat kun väsyy niin helposti. Täytyy myöntää, että tämä lapsentahtinen elämä vie voimia itse kultakin ja allekirjottanutkin on taas oppinut arvostamaan päiväunia.

Mukavaa viikkoa mussukat ja Fridalta pusu!



tiistai 7. heinäkuuta 2015

Hiljaisia heinäpäitä

Vielä yksi postaus meidän kuusamonreissulta! Koittakaa kestää :)
Sitten päästäänkin seuraavaan aiheeseen...

Jossain siinä Paltamon ja Kuusamon välillä (juu, en ajanut autoa enkä lukenut karttaa, vaan piirtelin pikkutyttöjen kanssa takapenkillä karhuja) sijaitsee taideteos "Hiljainen kansa". Heinäpäiden välittömässä läheisyydessä on myös muutama heinälato ja pikkuinen kahvio, josta matkaaja voi ostaa muurinpohjaletun ja kahvit kulkiessaan. Koko paikka oli mielestäni aika kivasti loppuun asti ajatuksella toteutettu, vaikka pikkusievä olikin. Erityisen vaikutuksen tekivät pärelautaset ja pahviset kahvimukit, jotka kuitenkin tarjoiltiin puusta veistetystä telineestä, lusikkana tietysti risu! Kattaus sopi loistavasti paikan tunnelmaan.

Ainoa miinustekijä oli se, että itsekin muurinpohjalettuja paistaneena me siskon kanssa hoksattiin heti, että letun koko oli tuskin puolet sellaisesta ihan oikeasta, KUNNON kotitekoisesta muurinpohjaletusta... Noh, siinä kohti pelasivat säästöä, mutta muuten oikein kiva paikka pysähtyä kesälomareissulla!





Ja olihan se mahtavata tökätä karttaan neula että ollaan Joensuusta ;)













tiistai 30. kesäkuuta 2015

Peto on irti

Ulkona jylisee kesän ihan eka oikeasti kohdalle sattunut ukkonen, josta saatiin muutama pisara niskaamme, kun käytin äsken pyöräilemässä jätskit lähikioskilta kesäloman alun kunniaksi. Mulla on edelleen opintoja roikkumassa ja esseetä & gradua pitäisi puskea tässä kesälläkin, mutta lapsista pienimmällä koitti tänään vapaus päivähoidon arjesta kera mansikoiden ja kirsikoiden. Oikeasti sille hoidolle olisi ollut tarvetta että saisin näitä hommia tehtyä tehokkaammin, mutta en vain voi ajatella sitä vaihtoehtoa, että lapsi joutuisi olemaan kesän ilman lomaa. Lapsuuden kesät kun ovat sitä ihmisen parasta aikaa!

Lupailin lisäkuvia meidän loman varaslähdöstä viime viikolta. Kuusamoon mennessä pysähdyimme suurpetokeskukseen, jossa asustaa mm. televisiosta tuttu Juuso-karhu. Näissä eläinkohteissa minä taidan itse olla aina innokkaampi kuin lapset. Tosin kyllä riitti lapsillekin ihmeteltävää kun karhu pussasi opasta poskelle, jakoi saman karkin suusta suuhun ja taitavasti napsi porkkanan jalkapöydältä. Vanhempani olivat vierailleet keskuksessa aikaisemminkin, ja heidän mukaansa esitys jäi varsin köykäiseksi, kun itse karhujen isäntä, Sulo ei ollut paikalla. Meille muille riitti kyllä ihmeteltävää. Oikein hyvä vaihtoehto perinteiselle eläintarhalle jossa eläimet usein makaavat vain apaattisina paikoillaan. 







Pusukuvassa komeilee itse Juuso, ja porkkanaa sievästi jalan päältä syö Juuson äiti Tessu. Suurpetukeskuksessa päästiin tutustumaan myös koirasusiin ja ilveksiin. Ketut olivat ketkulla päällä eivätkä oikein suostuneet näytille.



Koirasuden koiramaisesta ulkomuodosta huolimatta sen herkkujen napsinta oli sen verran määrätietoista, että mielummin melkein olisin karhun kanssa samaan koppiin ängennyt... jos olisi ollut pakko. Vaikka koiraihminen olenkin :)




Kaikenkaikkiaan hienoja suomalaisia petoja!
Antti Tuisku jää heittämällä toiseksi ;)



sunnuntai 28. kesäkuuta 2015

Karhunkierroksella

Juhannus tuli ja meni rattoisassa seurassa, eikä siitä tänne blogiin tällä kertaa tämän enempää, kuin että olipahan ehkä hauskin juhannus ikinä! Hauska juhannus jatkui pika pyykinpesu-pakkaus-mahatauti -pyrähdyksellä kotona ja reissulla Kuusamoon. Oltiin kevättalvella ostettu siskon perheen kanssa isälle ja äidille 60-vuotislahjaksi mökki & vaellusloma Kuusamosta. Tarkoitus oli koota koko perhe lapsenlapsineen kahteen mökkiin ja siitä käsin tehdä kolmen sukupolven voimin pieni karhunkierros päivävaelluksena. Suunnitelma oli hyvä ja se toteutui vetisestä kesäsäästä huolimatta!

Itse en koskaan ole ollut mikään varsinainen eräilijä, ja hiukan mietitytti kuinka reissusta selviän, meidän 6-vuotiaasta puhumattakaan. Huoli osoittautui kuitenkin täysin turhaksi ainakin kuusivuotiaan osalta. Neiti tarpoi tuon pienen karhunkierroksen 12 kilometriä + siitymät 3 km iloisesti rallatellen. Niin me vain selätettiin pieni karhunkierros porukalla jonka ikäjakauma oli 6-60 vuotta. Mukaan tarttui mahtava määrä ihania muistoja! Äiti totesi reissun jälkeen, että jokaisen lapsen pitäisi ostaa vanhemmilleen tällainen vaelluskokemus lastenlasten ja perheen kanssa. 












Vaellusreissujen lisäksi me käytiin myös suurpetokeskuksessa ja hiljaista kansaa moikkaamassa. Laittelen noista reissuista kuvia myöhemmin. Nyt pitää suunnata iltapalalle. Luvassa myös uuden perheenjäsenen esittely piakkoin ;) Ei käy ainakaan aika pitkäksi!



lauantai 6. kesäkuuta 2015

Kesän kynnyksellä

Hei pitkästä aikaa! Kuinka moni teistä on jo kesälomalla? Ainakin kaikki opettajat. Mulla on ollut kauhea henkinen kriisi, kun suvivirren jälkeen hommien olisikin pitänyt jatkua täydellä teholla eikä kesälomasta ole tietoakaan. Kroppa veti veteläksi aurinkoon ja mieli palaa kesälaitumille! On ollut muuten elämäni rankimmat opiskeluviikot!!!

Koululaiset kirmaavat vapaina ja päättöminä kuin nuoret peurat. Vanhin saatiin ulos peruskoulusta ja keskimäinenkin seitsemänneltä luokalta. Nuorin on oppinut eskarikesän kynnyksellä ajamaan pyörällä ilman appareita ja pian putoaa ensimäinen hammas. Paljon mahtuu näihin arkisiin viikkoihin tapahtumia vaikka omasta mielestä tämä on yhtä puurtamista.







Millon näistä pikkupojista tuli nuoria miehiä?

En tiedä onko täällä vielä lukijoita, jotka olisivat seuranneet meidän eloa Viivu's Homen alkuajoista lähtien. Silloin olivat vielä aika pieniä kavereita nämä :)

Meidän perhe on kesän aikana saamassa myös perheenlisäystä <3

Siihen saakka: JAKSAA JAKSAA!!!


sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Muistoasetelma

Aika rientää hurjaa vauhtia kohti kesää ja edessä olis vielä viimeiset rutistukset ennen kun ne taitavat vihdoinkin tuolta yliopistoltakin karata kesälaitumille. Edessä siis puristusviikko, argh! Sitä ei tee juurikaan mieli ajatella, onhan tässä vielä monta tuntia armon aikaa! 

Viikko sitten saatoimme haudanlepoon setäni, jonka syöpä vei äkkiä ja arvaamatta. Taisin blogissakin mainita, että aikomukseni oli tehdä muistolaite itse ensimäisen kerran elämässäni. Koska tykkään näpertää ja tehdä asioita käsin, se tuntui luontevalta vaihtoehdolta. Kun vielä pyörittelin valmiiden muistolaitteiden kuvia ja hintoja päässäni, en voinut vastustaa kiusausta, että tässä elämäntilanteessa jos joskus halusin muistaa setää itse tehdyllä kukkalaitteella.

Keräsin metsästä mustikanvarpuja lähes viikkon etukäteen sisälle suureen lasivaasiin, ja aivan kuten toivoinkin, ne kasvattivat komeat lehdet ja kukat hautajaisiin mennessä! Vahinko, että hautajaisia edeltäneet päivät olivat niin kiireistä aikaa, etten ehtinyt kuvailla tekovaiheita sen tarkemmin, vaan hädintuskin sain räpsittyä kuvat valmiista asetelmasta. Pohjaksi ostin kuitenkin valmiin kahvan, joka helpotti tekoprosessia suuresti! 




Kukkavalintoja ohjasi osittain, karua kyllä, raha! Mielessä pyöri vaikka minkälaisia ideoita, mutta tämä lopputulos oli nyt sitten minun luovuuteni ja rahapussin kompromissi :D Olin ajatellut, että muistokimppuun ei sitten tule ainakaan vaaleanpunaista ruusua, mutta noita Reilun kaupan "rustiikkisia" ruusuja en vain voinut vastustaa! Väri on käsittämättömän kaunis ja sopi vaatimattomaan, luonnonmukaiseen kimppuun, jossa nauhakin oli pellavaista leveää  pitsiä. 






Ammattilaisen näkökulmasta asetelma on varmasti liian täyteen ahdettu ja mitä muuta vielä, mutta itse olin tyytyväinen siihen, että se a) pysyi kasassa ja b) pysyi hengissä iltaan asti!!!